Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, Tuulimäen kuningatar Hani

Hanin pääsiäisposeeraus.

Hani 10 kk.

Coonflakes Xtravaganza Nina Hagen eli Hani on meillä sijoituksessa ja kuuluu Kasmasiinin-kissalaan  ja Chatvallon-kissalaan vauvojensa osalta. Hani tuli meille hieman sattumalta, kun Sari Chatvallon-kissalasta halusi tuoda Suomeen kasvatukseen naaraan yhdessä Kasmasiinin-kissalan Tertun ja Harrin kanssa. Kissalle piti löytää sijoituskoti ja ajattelin kaverin olevan hyväksi Leijonalle. Maine cooneista en tiennyt  muuta kuin sen, että tiesin Sarilla sellaisia olevan ja että ne on isoja kissoja. Terttu minulle on sitten myöhemmin kertonut rodusta enemmänkin. Samoin Tertun avustuksella olen päässyt tutustumaan kissojen kasvattamiseen ja näyttelyttämiseen muutenkin perusteellisesti viimeisten vuosien aikana. Kiitos siitä, Terttu!

Hain Hanin itse Saksasta Düsseldorfin lentokentältä toukokuussa 2012, jonne Hanin kasvattaja hänet Hollannista toi. Lennot oli suunniteltu siten, että matka olisi 16-viikkoiselle kissanpennulle mahdollisimman mukava. 3,5 tuntia Düsseldorfin kentältä Kööpenhaminan kautta Tampere-Pirkkala -lentokentälle ja siitä 10 minuuttia autolla kotiin. Se oli suunnitelma.

Hani kotimatkalla kuljetuslaatikossaan.

Matka alkoikin lupaavasti ja menomatkalla kaikki oli hyvin. Tapasin Hanin ja hänen kasvattajansa Conny Veenhuis-Lucasin Düsseldorfin kentällä. Tutkimme kissan, laitomme paperit kuntoon ja joimme kahvit mukavan rupattelutuokion kera. Kun kotimatkan piti hetkeä tämän jälkeen alkaa, tuli taululle ilmoitus, että lento on myöhässä. Uusi lähtöaika puolen tunnin päästä. Sitten ilmoituksia alkoi tulla jatkuvasti lisää ja lopulta olimme odotelleet lennon lähtöä hyvän tovin, alkoi huoli kissasta kasvaa. Sitä kun ei saa korista ottaa pois lentokentällä ollenkaan, ei edes valjaissa. Menin kysymään, että mikä aiheuttaa viivytyksen ja sain kuulla että kone on hajalla eikä pääse todennäköisesti lähtemään vielä pitkään aikaan.

Hani ulkoilemassa Arlandassa.

Siinä kohtaa huoli nousi todella isoksi kissan hyvinvoinnista. Aikani jutusteltuani Lufthansan ihmisten kanssa, he buukkasivat minut SAS:n lennolle Arlandaan. Sieltä oli paremmat yhteydet Tampereelle. Pääsimme matkaan, mutta huono tuuri jatkui, sillä vajaata puolta tuntia ennen koneemme laskeutumista Arlandaan, oli Tampereen kone lähtenyt. Seuraavan lähtöön oli 5,5 tuntia. Onni oli se, että mahduimme tähän 5,5 tunnin päästä lähtevään koneeseen. Lisäksi ystävällinen lentokenttähenkilökunta neuvoi meille reitin haukkaamaan happea lentokentän nurmialueelle. Silloin Hani pääsi ensimmäistä kertaa moneen tuntiin ulos koristaan ja hieman haistelemaan ulkoilmaa. Ei sillä tuntunut mitään hätää olevan missään vaiheessa. Hirmuisen rennosti neiti otti matkan. Ja tuolla matkalla meidän välinen yhteys sinetöityi. Pentu luotti minuun siitä hetkestä lähtien kun Conny hänet minulle antoi lentokentällä. Jotenkin minusta kokoajan tuntui siltä, että kissanpentu tiesi että on matkalla uuteen kotiinsa kaukaiseen pohjoiseen ja että minä olen hänen uusi palvelijansa. Siinä matkassa oli jotain merkillistä. Samoin kuin seuraavissa viikoissa muutenkin.

Hani leikkii.

Ystävykset.

Pääsimme vihdoin kotiin Lempäälään joskus keskiyön tuntumassa. Matka oli kestänyt yli 13 tuntia. Kotiin kun päästiin, avasin heti kuljetuslaatikon ja pentu lähti kopasta samantien pirteänä häntä pystyssä tutkimaan paikkoja. Löysi vessan, ruokakipon ja lelut. Tutki jokaisen nurkan rauhalliseen tahtiinsa. Leijona seurasi ihmeissään nenä kiinni uuden tulokkaan valtavan pitkässä hännässä. Seuraavana päivänä alkoi suhinat, kun Leijona yritti laittaa uuden tulokkaan paikoilleen. Parissa viikossa kissat olivat kuitenkin ystävystyneet ja sisarusrakkaus on kestänyt tähän päivään saakka.

Hanin ensimmäiset pennut syntyivät 31.5.2013.

Hanin ensimmäiset pennut syntyivät toukokuun lopussa vuonna 2013. Ne syntyivät Chatvallon-kissalan nimiin, mutta varttuivat meidän kodissamme.  Neljä ihanaa pentua, kaksi sinihopeatabbyvalkoista naarasta ja kaksi hopeatabbya urosta. Suloisimmat kissanpennut mitä olen ikinä nähnyt. Ja Hani oli aivan loistava emo. Se huolehti vauvoistaan alusta asti mallikkaasti ja opetti niitä lempeästi kissojen tavoille. Hiekkalaatikolle komensi, opetti syömään kiinteää ruokaa ja - tietysti mikä tärkeintä - opetti vauvat kiipeämään rappuset ylös yläkertaan ja siellä sänkyyn mamman kainaloon nukkumaan. Varsinkin pojat oppivat tämän taidon erinomaisen hyvin.

Pennut Cepi, Daniel, Amalia ja Bertta.

Pentujen myötä Hanista viimeistään tuli meidän talouden valtiatar. Kukaan meidän eläimistä ei vielä toistaiseksi ole kyseenalaistanut tämän hyvin itsetietoisen rouvan päätösvaltaa. Pahansisuinen Hani ei ole, mutta kertoo kyllä selkeästi mielipiteensä asioihin tarpeen tullen. Hani on meidän kissa. Minä, Tero ja Helmi saamme tehdä Hanille oikeastaan mitä tahansa ilman mitään ongelmia, mutta vieraisiin ihmisiin Hani suhtautuu varauksellisesti. Vieraita kun tulee, Hani siirtyy jonnekin sopivaan paikkaan tarkkailemaan tilannetta. Tietyille vieraille hän suhisee, mutta itse en muista Hanin ikinä suhisseen minulle. Näyttelyissä Hani tuntui pärjäävän mukavasti, mutta hormoonien alettua jyllätä, kissa ei enää viihtynyt koko päivän kestävässä hälinässä ventovieraiden ihmisten siliteltävänä. Joten näyttelyt jätettiin suosiolla ja Hani saa jatkossakin keskittyä olemaan meidän rakastettu lemmikki ja toivottavasti vielä joskus myös emo.

Hani tarkistamassa Hipsun vauvoja 2014.

Hanin jälkeen meille on tullut kolme koiraa ja Cibe-kissa. Allilla ja Hanilla ei ole kuin vajaa 5 kk ikäeroa ja ne tulivatkin loistavasti toimeen heti alusta alkaen. Leijona vähän läppi koiranpentua nenulle alussa, mutta Hani tykästyi koirakaveriin vallan. Nukkuivat vierekkäin ja leikkivät. Myöhemmin molempien tipsujen tullessa Hani on ollut meidän eläimistä se, joka on tarjonnut tulokkaille eläinväen turvaa ja huolenpitoa. Se on ottanut pennut hoitaakseen, nukkunut niiden kanssa kehräten samassa pedissä ja pessyt niitä. Ihan kuin olisi yrittänyt sanoa pienille, että "ei mitään hätää, täällä on ihan hyvä olla. Hani-täti suojelee". Edelleen Hani välillä nukkuu tipsujen kanssa, varsinkin öisin. Välillä tosin täytyy nukkua mammankin vieressä kehräten ja tassu kädessä.

Terkkuja kaikille blogin lukijoille!

Hani on aivan valloittavan ihana kissapersoona ja mamman rakas. Hän on opettanut minulle paljon kissojen ajattelusta ja kissankasvatuksesta. Paljon ollaan koettu yhdessä ja varmasti vielä paljon tullaan kokemaankin.